Mielipiteitäni susista
Susia on Suomessa eri lähteistä riippuen 240-290 eläintä. Miksi ihmiset pelkäävät sutta? Tämä on kysymys, jota moni miettii. Ehkä susi koetaan vaaralliseksi siksi, että se näkyy luonnossa, on petoeläin ja on ikään kuin villi iso koira. Ihmisten kuvitelmissa ovat harhakuvat siitä, että susi hyökkäisi ihmisen kimppuun. Tällainen harhakuva ei pidä paikkaansa ja näistä ennakkoluuloista pitäisi jo päästä lopullisesti eroon. Susi on ollut muutama sata vuotta sitten vaarallinen peto myös ihmiselle, koska sudella ei ole ollut ruokaa saatavissa luonnosta niin paljon kuin nykyään. Hirvi oli ihmisen metsästämä eläin lihan ja taljojen vuoksi ja siksi hirvikanta oli vähäinen ja väheni edelleen lähes sukupuuton partaalle. Valkohäntäpeuroja eli -kauriita ei ollut metsissä, koska tämä vieraslaji tuotiin Amerikasta Suomeen vasta vuonna 1937 ja metsäkauriskin levisi Suomeen vasta 1900-luvun alkupuolella. Myös muita pienempiä saaliseläimiä oli vähemmän. Ehkä siksi susi saattoi nälissään etsiä ravintoa pihapiiristä. Suden elinmahdollisuudet ovat muuttuneet ruoan saannin helpottumisen myötä ja siksi susi jättää ihmisen rauhaan. Eihän ihminen edes maistu hyvältä. Susia risteytettiin isojen koirien kanssa 1800-luvulla mm. isojen talojen ja kartanoiden ”vahti- ja metsästyskoiriksi” ja näitä eläimiä karkasi silloin tällöin myös luontoon. Luonnollinen susi sai vihat päällensä, kun ihmisiä pelkäämätön koirasusi mellasti tiluksilla ja metsissä.
Susi on hyvin perhe- eli laumakeskeinen eläin, lastenhoitajineen ja alfauroksineen ja -naaraineen kaikkineen. Suden sosiaalista käyttäytymistä on tutkittu paljon ja on todettu, että ”väärän” suden tappaminen laumasta aiheuttaa koko lauman hajaantumisen ja hajaantumisen myötä nälkäiset, helpompaa saalista etsivät sudet saattavat tulla pihapiiriin. Tällöin kohteena yleensä on pienempi kotieläin, koira tai kissa. Ei ole suden vika, jos koira on helposti saatavilla ruoaksi, ihmisten pitäisi susialueilla pitää enemmän huolta koiristaan tai hankkia sutta pelkäämättömiä koiria puolustamaan kotieläimiä. Organisoitu yhteistyö susivahinkojen torjumiseksi pienkarjan kasvattajien, metsästysseurojen, luonnonsuojelijoiden, maanomistajien ja susiasiantuntijoiden kanssa on tuottanut hyvää tulosta mm. Etelä- ja Lounais-Suomessa. Susipelosta yhdessä karjan suojelun kehittämisen kanssa on saatu hyviä kokemuksia ja tätä yhteistyötä tulee jatkaa. Puheet häirikkösusien tappamisesta pitäisi lopettaa ja pitää aloittaa tutustuminen susien käyttäytymiseen ja tätä oppia ja tutkimuksia käyttämällä selvittää ongelmat ilman tappamista. Tappaminen kun yleensä on susilauman ja ihmisen kannalta se huonoin vaihtoehto.
Paljon vähemmälle ovat jääneet pelkokeskustelut muista pihapiirissä liikkuvista petoeläimistä. Näitä kotieläimiä tappavia tai niiden kimppuun hyökkääviä eläimiä ovat mm. ilves, kotka, ahma, piekana ja kettu. Myös pienemmät eläimet, kuten minkki, mäyrä tai näätä saattavat aiheuttaa eläintuhoja pihapiirissä. Miksi ei näitä eläimiä pelätä? Kas siinäpä kysymys. Ehkä niitä ei pelätä siksi, että niitä näkee harvoin tai sukupolvesta toiseen ei ole kulkeutunut kauhutarinoita näistä pedoista.
Yhtä kaikki, metsät ja maat ovat myös petoeläinten koteja, ihmiset eivät ole petojen hallitsijoita eikä luonnon toimintaa saa häiritä. Häirinnästä seuraa aina ongelmia, ihminen on sen verran kykenemätön ajattelemaan luonnon kokonaisuuksia. Tosin, onneksi tiedon ja tutkimusten lisääntyessä myös tiedon määrä kasvaa.
Lisää tietoa susista, ei luuloja tai tappamista, susilaumat kyllä tasaantuvat sille tasolle, mikä on luonnon kannalta järkevää.